Kirjoittaja

Reeta Karoliina

kirjani.reeta(at)gmail.com

There's more to life than books, you know, but not much more, not much more (The Smiths)

Berliininpoppelit

 

-Mitä sinä oikein yrität sanoa minulle? hän kysyi.

-Sen vain... että tässä on paljon selvittämättömiä asioita. Tämä ei ole sellainen suku... jonka seurassa sinä erityisemmin viihtyisit. (suom. Tarja Teva)

 

Anne B. Ragden "Berliininpoppelit" on ollut iso hitti Norjassa ja ilmeisesti suosittu Suomessakin. Se on Neshovin-suvusta kertovan trilogian ensimmäinen osa ja Norjassa sen pohjalta on tehty myös tv-sarja.

Kirja kertoo kolmesta veljeksestä: sikojaan hoitavasta ja kotona asuvasta Torista, tanskalaistuneesta homosta Erlendistä sekä hautausurakoitsija-Margidosta. Kun heidän voimakastahtoinen äitinsä yllättäen sairastuu kokoontuvat veljekset vuosikymmenien jälkeen ensimmäistä kertaa yhteen.

Henkilöhahmot ovat melkoisen kliseisiä, mutta silti hauskasti ja hyvin kuvattuja. Kirja on helppolukuinen ja koukuttava, tietyllä tapaa suorastaan viihdekirja. Mutta samalla myös viisas ja koskettava. Kannattaa kokeilla, sillä luulen, että kun kirjan aloittaa on sitä vaikea jättää kesken. Näihin hahmoihin kiintyy helposti. Luulen, että lukaisen itse sarjan seuraavatkin osat.

Jenni  kirjoitti 08.07.2009 - 12:19
Samaa mieltä, täysin samaa mieltä! Luin kirjan joululomalla, kun anoppi lykkäsi sen kouraan, että "tää on aika kiva, vaikka tarina on surullinen ja kirjan nimi on outo". Oli se kiva ja yllättävän mieleen jäävä, vaikka henkilöt olivat tosiaan kliseisiä, eikä kirjassa edes tapahtunut mitään. Kerrontatyyli oli jotenkin sympaattinen ja havainnoillinen: ei ihme, että tästä on tehty tv-sarja, kun lukiessa kaiken oikein näki mielessään.
Reeta Karoliina kirjoitti 08.07.2009 - 16:13
Totta, kirjassa ei tapahtunut oikeastaan mitään, mutta tunnelma ja henkilöt jäivät voimakkaasti mieleen.
Jenni  kirjoitti 09.07.2009 - 08:59
Henkilöissä jäi mieleen sekin, että he olivat todella erilaisia: mielenkiintoinen perhekombinaatio. Toisaalta erilaisuus oli jo niin silmiinpistävää, että se tuntui jo vähän liioittelulta ja tarkoitushakuiselta.

Mutta, joka tapauksessa ehdottoman luettava kirja!
Reeta Karoliina kirjoitti 09.07.2009 - 12:57
Jenni, juuri tuo henkilöiden erilaisuus teki kirjasta ehkä vähän elokuvamaisen. Hahmot olivat ehkä vähän liikaa "tyyppejä" siis eivät henkilöitä itsessään vaan edustamassa erilaisia asioita: lempeä juntti, iloinen homo, itsenäinen nainen... Mutta silti niin sympaattisia!
Jenni  kirjoitti 09.07.2009 - 13:19
Kyllä, "sympaattinen" on juuri se päällimmäisen muisto tuosta kirjasta ja se sana, jolla kuvailisin sekä kirjaa että henkilöhahmoja. Kirjalla on myös hauska nimi, mutta myös vähän vaarallinen: minusta se antaa kuvan viihdekirjasta, eikä tuo kuitenkaan mikään viihdehöttö ollut.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code