Neuvoja hylätylle rakastajalle
Seuraava runo on melko raaka. Se on raaka siksi, että luen sitä jätetyn näkökulmasta. On rankkaa myöntää olevansa jollekin mätänevä pikkulintu. Mutta niinhän se menee. Ja toisaalta, on lohdullista tietää, että kaiken surun ja vihan ja pettymyksen alla minunkin luuni ovat pienet ja valkeat.
Neuvoja hylätylle rakastajalle (Adivice to a Discarded Lover)
Ajattele: jos olet löytänyt kuolleen linnun
etkä vain kuollutta, et vain pudonnutta,
vaan linnun täynnä toukkia: miltä sinusta tuntuu-
säälitkö sitä enemmän kuin inhoat?
Sääli on kuoleman hetkeä
ja sen jälkeisiä tunteja varten.
Sääli häviää, kun mätäneminen alkaa, kun lemu nousee
ja kiemurtelevat ja ahmivat raadonsyöjät ilmaantuvat.
Kuitenkin, kun palaat myöhemmin, näet
puhtaitten luitten muodot, muutaman höyhenen,
kerran eläneen kylmät, tunteettomat jäljet.
Ei mitään, mikä saisi sinut värähtämään.
Tämä lienee selvää. Saatat
pitää kuollutta suhdettamme kuvailevaa
analogiaa kovin julmana ja
epämielyttävänä vertauskuvana.
Se ei ole sattumanvarainen. Sinussa
näen toukat ihon alla.
Sinua ahmii itsesääli,
kiemurtelet paatoksessa, jota ei voi rakastaa.
Jos koskettaisin sinua, tuntisin
sormieni ihoa vasten paksun, kostean toukanihon.
Älä pyydä minulta nyt armeliaisuutta;
pysy poissa kunnes luusi puhdistuvat.
Fleur Adcock (suom. Risto Ahti)
Eikä sekään yksi välttämättä ole, runon mukaan vain. Ja runoilijat on just niitä mulquja, jotka kaataa kaljaa sun kitaraan.
kiitos linkistä...
"Ihmiset näkevät maailman runoutena, ei proosana. Ihmiset näkevät kuvia ja vertauksia. Siinä mielessä runous on luonteva tapa kommunikoida."
"Runo jää mieleen kuin tuoksu tai sävel."
"Runouden pitäisi yllättää, ilahduttaa ja viihdyttää. Runon lukemisen jälkeen meidän pitäisi tuntea, että elämämme on muuttunut."
"Mehän olemme vaikeita. Ihmiset ovat vaikeita. Olemme vaikeita itsellemme, olemme vaikeita toisillemme...Miksi uskotaan, että runouden, proosan, musiikin tai maalaustaiteen pitäisi olla vähemmän kuin me?"
"Ihmiset lukevat usein runoja hetkinä, jolloin heidän elämänsä on ääriasennossa."
"Hyvä runo särkee sydämen ja räjäyttää mielen. Runon kielen on välttämättä oltava erilaista ja tietoisesti erossa muunlaisesta ilmaisusta. Ihmiset lukevat runoja löytääkseen merkityksiä elämäänsä, kutoakseen teot, ajatukset ja tapahtumat johonkin suurempaan yhteyteen. Muistuttaakseen itselleen, että kaikilla ihmisillä on sama yhteinen unelma."
"Hyvä runo vahvistaa ja ravistelee maailmaa yhtä aikaa."
Itse olen huomannut, että joskus on kahlattava läpi iso joukko runoja - ja sitten aina lopulta tulee vastaan se runo, joka sivaltaa ytimeen saakka. "Särkee sydämen" - ainakin hetkeksi...
pettymyksen usva rumentaa kauneimmatkin raadot ja kauneimmat linnut laulavat rumimmat laulut vai oliko se niin että rumímmat lauloivat kauneimmat vai ei.?