Haluatko tietää, kuinka romaaneja kirjoitetaan? Paljastan salaisuuden: aloita sivulta yksi ja etene numerojärjestyksessä, kunnes tulet viimeiselle sivulle. Lopeta siihen.

Noin helppoako se onkin? Pasi Ilmari Jääskeläisen kirja "Lumikko ja yhdeksän muuta" käsittelee ennen kaikkea kirjoittamisen mystiikkaa, kirjailijoiden ahneutta ja tarinoiden taikaa. Siinä ohessa tutustutaan myös viallisiin munasarjoihin, ylensyöntiin, pihatonttuihin ja Suomen kuuluisimpaan lastenkirjailijaan. Sekä kuljetetaan eteenpäin jännäriä, jota lukija ei malta laskea kädestään. Tiivis ja hurjatahtinen kirja, jonka luin ahmien ja jonka avulla pääsin kertaheitolla eroon sadan kirjan loukustani! (Nyt niitä on enää yhdeksänkymmentäyhdeksän.)

"Lumikko ja yhdeksän muuta" on niitä kirjoja, joiden juonesta en halua paljastaa liikaa. Uskokaa suosiolla, tämä kirja kannattaa lukea! Koska aina löytyy muutama, jotka eivät kuitenkaan usko, niin yritän kertoa kirjasta vielä hieman, mutta huomautan, että luulen itse nauttineeni kirjasta niin paljon juuri siksi, että en ollenkaan tiennyt mistä tarinassa oli kyse tai mihin päin hullu juoni milloinkin lähtisi poukkoilemaan.

Kirjan keskiössä on mystinen lastenkirjailija Laura Lumikko, sellainen Tove Janssonin, J.K.Rowlingin ja ihan tavallisen noita-akan risteytys. Lumikko on kotoisin pienestä suomalaisesta kaupungista, Jäniksenselästä ja on saavuttanut valtavan maineen hieman nyrjähtäneillä "Otuksela"-lastenkirjoillaan. Laura Lumikkoa ei kirjassa tavata juuri lainkaan eikä "Otuksela"-kirjoista anneta kuin maistiaisia, mutta silti Lumikko on koko ajan kaikkialla. Lumikko on aikoinaan koonnut Jänikselkäläisen Kirjallisuuden Seuran, yhdeksän kirjallisesti lahjakasta lasta, joista hän on sitten koulinut joukon Suomen eturivin kirjailijoita. Kun seura vuosikymmenien jälkeen saakin yhtäkkiä kymmenennen jäsenensä pyörähtävät kirjan tapahtumat käyntiin.

"Lumikko ja yhdeksän muuta" leikittelee erilaisilla kirjallisuustyypeillä. Se on toisaalta simppeli jännäri, toisaalta kauhukirjallisuutta ja fantasiaa. Toisaalta kirja on satiiri kirjallisuusmaailmasta ja kirjoittamisesta, mutta on se myös oivaltava salaseuraparodia. Se on vähän kuin Leena Krohn, mutta hauskempi tai hieman kuin Johanna Sinisalo, mutta pelottavampi. Hyvin nopeasti mieleeni nousi myös Diana Wynne Jones, jonka kirjoja rakastin lapsena. Jos kirja pitäisi tunkea johonkin kategoriaan olisi sopiva nimi suunnilleen "kauhu- ja fantasiaelementtejä sisältävä kirjallisuussatiiri". Tuo kategoria kulostaa kuitenkin niin vastenmieliseltä, että ehkä jätämme suosiolla luokittelematta.

Kirjassa on paljon viitteitä, paitsi kirjallisuuteen myös populaarikulttuuriin. Sieltä löytyvät mm. Hitchcockin linnut ja jopa "Sex and The City". Kirja ei ole kuitenkaan pelkkää parodiaa tai metakirjoitusta, vaan siinä on myös todella kauniita kohtauksia ja oivalluksia elämästä, niitä sellaisia, jotka tekevät kirjasta ihan oman kokonaisuutensa ja nostavat sen pelkän näppärän vitsailun yli. Yksi omista suosikeistani on tämä:

Hän kehitteli ajatuksen kamerasta, joka ei tallentaisikaan ihmisestä vain hetkellistä välähdystä vaan koko tämän ajallisen olemuksen: Kääntyisitkö hiukan, jotta lapsuutesikin mahtuu kuvaan, nyt keski-ikäsi on sen edessä...

Omasta mielestäni kirjan tärkein teema on kuitenkin kirjoittaminen ja kysymys siitä mitä kaikkea kirjailija on valmis ja oikeutettu tekemään saadakseen seuravan kirjansa valmiiksi. Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran jäsenten pähkähullu ja kiehtova Peli kuvaa hyvin kirjailijoiden ahneutta ja epätoivoa. Mistä löytää materiaalia seuraavaa kirjaa varten? Mistä tietää, että ideat ovat omia ja missä menevät plagiaation rajat? Ja mitä jos vain hyväksyisimme sen, että kaikki kirjoittaminen on aina myös metakirjoittamista ja syleilisimme kaikkia noita muita hienoja kirjoja, kuten Jääskeläinen itsekin kaikilla viitteillään tekee? Mitä jos sanoisimme ääneen, että kaikki ideat on jo moneen kertaan käytetty. Hyvän kirjailijan tehtävä on vain sekoittaa pakkaa vielä kerran ja katsoa missä järjestyksessä ideat, sanat ja tarinat tulevat tällä kertaa ulos. "Lumikko ja yhdeksän muuta" -kirjassa sama vanha tarina tulee ulos kertakaikkiaan ihanassa ja hurmaavassa muodossa. Uskokaa vaan ja menkäähän nyt siitä lukemaan se!