Aika kiva! Minä sain juuri töiden takia Marikki-äänikirjan ja olen jo suunnitellut soittavani sitä tyttärelle seuraavalla pitkällä automatkalla. Noin muuten minun on vaikea kuvitella hänen jaksavan keskittyä - ainakaan niin pitkään kirjaan. Ja muutenkin aika huonosti näkisin tämän meillä toimivan, kun viimeistään pikkuveli tulisi ymmärtämättömyyttään räyhäämään viereen. Meidän lapset kun ei kumpikaan ole kovin hiljaisia tai rauhallisia. Huoh.

Olen viime päivinä selaillut eri syistä paljon erilaisia sisustus-, lifestyle- ja ns. arkiblogeja, ja niissähän kaikilla on niin kauniit ja rauhalliset lapset kehittävissä puuhissaan ihanasti sisustetuissa ja moitteettoman siisteissä kodeissa... Katkera, minäkö? :D Blogit ovat siis ihania, ei niissä mitään vikaa, mutta tulee vain helposti sellainen olo, että "miksi meillä on aina tällaista vaan.."

Sorry, vähän aiheen vierestä, mutta siis tosi ihana idea tuo äänikirjan soittaminen lapselle, ja upeaa että se toimii ihan kotioloissakin!

Karoliina

Karoliina, meillä tyttö aloitti äänikirjojen kuuntelun norjaksi sellaisilla saduilla kuin "Kasper, Jesper ja Joonatan" ja "Satu hammaspeikoista", joissa on mukana paljon lauluja. Eli ne laulut oli pääasiassa ja niiden avulla lapsi oppi leikkimään paikallaan ja kuuntelemaan tarinaakin. Ja nyt menee tosiaan vähän pidemmätkin jutut jo ilman lauluja.

Joo, ne lifestyleblogit tuntuu usein henkisesti photoshopatuilta. Kai se on tarkoituskin, että ne on vähän todellisuudesta irrallaan ;-)