Vielä hiukan tästä kirjasta... Kenties kiinnostavin teema koko "Maan siunaus" -kirjassa olivat lastenmurhat. Kirjassa kuvattiin useaan otteeseen sitä kuinka äidit kuristivat vastasyntyneitä lapsiaan. Joko siksi, että nämä syntyivät vammaisina tai koska äidit olivat naimattomia ja pelkäsivät julkista häpeää. Tuo vastasyntyneiden murhaaminen on kiinnostava teema, koska ilmeisesti se on aikaisemmin ollut hyvinkin yleistä.

Luin aikoinani tenttikirjana Juha Pentikäisen kirjan "Suomalaisen lähtö, kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista", jossa Pentikäinen kuvaa suomalaisten perinteisiä käsityksiä kuolemasta. Voimakkaimpana muistona tuosta kirjasta jäi mieleen se kuinka yleisiä vauvojen kuolemat olivat vielä vaikkapa sata vuotta sitten. Köyhyys ja taudit aiheuttivat sen, että jokainen äiti sai koko ajan olla valmiina hautaamaan lapsensa. Ehkä tuossa kontekstissä vauvojen surmaamistakaan ei pidetty niin vakavana.

Hurjinta oli lukea Pentikäisen kuvauksia siitä miten monet kehtolaulut puhuvat itseasiassa kuolemasta. Äidit saattoivat laulaa lapsilleen kehotuksia kuolla pois tästä kylmästä ja köyhästä maailmasta. Tiesittekö että esimerkiksi "Nuku nuku nurmilintu" kertoo kuolemasta? Nurmilintu tarkoittaa maan alle haudattua lasta.

Ja samalla tavoinhan Eino Leino kirjoittaa "Marjatan laulussa":

Harva on soimi ja hieno on loimi,

Kylmä on yö kuni sois.

Hengitä halla, kohtalon halla,

Hengitä orponi onneton pois!

Nukkuos äityen nurmilintu,

Tuuti, tuuti lulla!

Uinuos pakkasen untuville,

Armahille, harmahille,

Painuos yöhyen parmahille –

Tais jo Tuoni tulla?

"Maan siunauksessa" eräs nuori naimaton nainen synnyttää lapsensa jokeen jonne tämä hukkuu. Kun tyttö joutuu oikeuden eteen vastaamaan teostaan nousee varakas ja sivistynyt nimismiehenrouva häntä puolustamaan. Rouva pitää monen sivun mittaisen monologin joka on kirjan hienointa antia. Hän puolustaa naimatonta tyttöä ja kuvailee minkälaistan häpeää tämä on saanut kokea jo ennalta ja miten paljon häntä on jo rangaistu:

"Mitä tuskia hän on kokenut salatessaa tilansa, tietämättä, miten menetellä itsensä ja syntyvän lapsensa suhteen. Sitä ei voi kukaan mies kuvitella."

Lisäksi nimismiehenrouva kysyy miksi tällaisessa tilanteessa aina vapautetaan mies, lapsen isä. Vain nainen joutuu vastaamaan oikeudelle lapsen surmaamisesta, vaikka mies naisen viettelijänä on yhtälailla vastuussa tilanteesta.

"Siksi, että lait ovat miesten laatimia. Siinä on vastaus. Täytyy aivan huutaa taivaan apua noita miehiä vastaan! Eivät asiat parane, ennen kuin me naiset pääsemme mukaan ja saamme sanoa sanamme vaaleissa ja eduskunnassa."

Nimismiehenrouva menee jopa niin pitkälle että toteaa:

"Niin kauan kuin yhteiskunta on nykyisellään, ei naimatonta äitiä saa rangaista, vaikkapa hän surmaisikin lapsensa."

Lopulta tyttö vapautettaan syytteistä koska katsotaan, että hän oli vahingossa liukastunut jokeen eikä päässyt sieltä enää pois kun synnytys yllättäen alkoi. Toinen lapsensa surmannut nainen taas joutui vankilaan useaksi vuodeksi, mutta hänkin vältti kuolemantuomion, joka oli myös mahdollinen ja yleinen rangaistus.

Mielenkiintoinen teema kaiken kaikkiaan. Itseasiassa yllättävän monet vanhat norjalaiset klassikot (miesten kirjoittamat) käsittelevät naisten asemaa. Ilmankos Norja on nykyisin YK:n mukaan naisille maailman paras paikka asua.