Kun päätin muuttaa Norjaan aloitin pakkaamisen tietenkin Muumi-sarjakuvilla. Niitä on aina hyvä olla käden ulottuvilla. Kun väsyttää tai stressaa tai jos iso pimeä suru iskee päälle, ei ole oikeastaan parempaa lohdutusta kuin Muumi-sarjakuvien outo huumori. Esimerkiksi se jakso, jossa Muumimamma ottaa kotieläimeksi vampyyrin ja muu perhe pakottaa hänet muuttamaan ullakolle lemmikkinsä kanssa. Tai se, jossa beatnikit muuttavat Muumitaloon ja jäävät koukkuun televisioon. Ilokseni täytyy myös sanoa, että tähän mennessä elämä Oslossa on alkanut huomattavasti paremmin kuin Sottulin ja Ruttanan yhteiselo Muumitalon halkolaatikossa.